Menneitä muistellessa

Ajattelin kertoa pitkälti minun elämästä vuosien takaa ja lähiajoista. Olimme sienestämässä Annin (eli Joonatanin vieroituksessa auttavan henkilön.) Ja Severin kanssa. Ja sienestämässä tapahtui tälläistä:
Ensin Lasse ''puhutteli'' Severiä ja sanoin: -Muista pitää näistä naisista huolta. ''Puhuttelun'' jälkeen Anni pimpotti jo ovella. Sitten päätimme lähteä. Olimme olleet jo vähän aikaa sienestämässä, kun Severi löysi houkuttavan herkullisen muhevan parven kanttarelleja. Sienestäminen oli pitkästä aikaa ihanaa. Poimin pari tattia ja pillälähdimme syvemmälle metsään. Severi meni siellä omia menojaan. Luulimme että hän oli lähistöllämme. Menimme syömään eväitä kiven nokareen päälle. Juttelimme niitä näitä Severiä odotellessa. Löysimme kunnon saaliin sieniä. Anni kertoi lapsuudestaan joitain juttuja. Aloimme ihmetellä missä Severi on. Päätimme pyytää hänet. Vähän ajan huutelu ei tuottanut tulosta. Päätimme lähteä etsimään häntä. Katoimme sivulle ja kuulimme murinaa. Susi oli Severin edessä hyökkäämässä häntä kohti. Säikähdimme niin paljon ettemme keksinyt mitä tehdä. Severi katsoi sutta silmät pullollaan. Minä  ja Anni olimme kauhuissamme. Severi huutaa: -Äiti AUTA!! Olin niin kauhuissani etten kyennyt tehdä mitään. Susi oli jo Severin päällä. Anni otti kepin. Ja huusi sudelle: -Häivy siitä. Ja minä huusin: -Severi! Anni löi sutta. Ja susi lähti. Kävimme tarkastuttamassa Severin ja Hän sanoi: -Ne ovat vain pieniä pinta naarmuja. Severi ei sen jälkeen halunnut lähteä metsälle. Terveisin Paula

Synkkä kuolema syntymä-päivillä

Ajattelin kertoa Annika tyttäreni kuolemasta, koska on hyvä purkaa tunteitaan muualle. Koska rakkaalle miehelle en kehtaa purkaa, koska siitä on niin kauan. Siitä on yli kuusi vuotta. Katsoimme Lassen kanssa yhdessä valokuvia. Muistelimme niitä näitä menneistä. Tyttäremme Heli ja Katri tulivat surullisina kotiin. Kysyimme hätäisenä: -Mitä on tapahtunut? He sanoivat: -Annika on kuollut. Tytöt itkivät hirveästi ja Lassekin nieli kyyneleitä. Olin niin shokissa etten voinut sanoa mitään. Katri vain sepitti: -Se vain hyppäsi. Heli jatkoi: -Mä olin siin sen vieres.. Heli änkytti jotain. Lasse sanoi: -Haluan nähdä Annikan. Minä vastasin: -Niin minäkin. Olimme kuolleen tyttäremme vieressä. Itkimme. Silitin Annikan päätä. Helikin silittä siskoaan ja Katri painoi kätensä minun olkapäätä vasten. Olimme surullisia. Tyttäremme oli kuollut, eikä enää palaisi.. Tässä oli Annikan kuolema. Kokoan lisää elämästäni pian. Kiittäen Paula.


                                                 Lepää rauhassa Annika.

Terve blogin lukijat

Hei kaikille blogini seuraajille. Arvatkaa mitä? Ostin minulle ja rakkalle Lasse miehelleni robotti-imurin. Se oli todella järkevä ostos, koska minulle ja rakkaalle Lasselle jää enemmän aikaa jumppailla. Mutta yhdessä asiassa se oli hieman epämiellyttävä ostos. Ei siitä sen enenpää. Olimme aamupalalla kun Jiri juoksee äkäisenä sisään (Jiri on siis mieheni Lassen poika.) Äkkipikaisen sisään tulon jälkeen Jiri käy Joonatanin kimppuun. (Joonatan on lassen veljen poika mutta asuu siksi meillä koska lassen veli on kuollut. Ja hänen pitää myös siksi asua meillä, koska hän pääsi juuri vieroituksesta.) Ja siinä tapahtui sitten pieni käsirysy. Lasse hyökkäsi äkäisenä väliin. Käsirysyn jälkeen Joonatan lähti ovet paukkuen pois. Emme tiedä vieläkään missä Joonatan on. Olen huolissani. Mutta Lasse väittää että Joonaatan on ihan kunnossa koska hän on jo aikuinen mies. Onneksi pienin poikamme Severi ei ollut näkemässä. Blokkaan huomenna lisää talon elämästä. Paula kiittää jos jaksoit lukea tämän blokkauksen.

                                               PS. Tässä rakkaan Severi poikani piirros!

   

Tässä vielä suloinen kultainen noutaja. Löysin kuvan netistä ja päätin laittaa sen tänne. Ystäväni Liisa auttoi minua lataamaan tämän kuvan tänne.

                                                                 Hyvää päivän jatkoa.

Tänään

Hei kaikki! Aloitan tänään bloggaamisen. Olen Paula. Olen 45 vuotta. Olin tänään viemässä roskia. Ja meidän talonmies (Seppo) oli siellä ryyppäämässä kun mikäkin juoppo. Meidän keskustelumme kuului näin:
-Hei Seppo. Mitä sinä teet? Tietääkö Helena tuosta sinun juopottelustasi? (Helena on siis Sepon vaimo).
-Enhän mä tässä mitään juo. Ärsyttää kun kaikki koko ajan kyylää. Jopa se saakelin Tale. (Tale on Sepon tytön poika).    (Seppo on yleensä kylläkin huoomavainen ja kiltti herrasmies).
          Niin siis näin kävi tänä aamuna. Mutta ette ikinä arvaa mitä kävi illalla. Olimme ismon ja Liisan luona viettämässä heidän kihlajaisiaan. Helena ja Seppo tulivat vähän jälkeen meidän. Minulla ja Helenalla oli samanlaiset puvut. Lasse eli minun avipuolisoni tarjosi Sepolle aivan liikaa alkoholia. Seppo oli hieman hunnigolla. Tai ''hieman''. Seppo tuli sisälle ja sepitti jotain. Hän luuli minua Helenaksi ja läimäytti minua takapuolelle ja huusi jotain siansaksaa samalla. Siinä oli tämän päiväisestä. Bloggaamme huomenna taas uutta tietoa meidän talon elämästä. Paula kuittaa.