Ajattelin kertoa Annika tyttäreni kuolemasta, koska on hyvä purkaa tunteitaan muualle. Koska rakkaalle miehelle en kehtaa purkaa, koska siitä on niin kauan. Siitä on yli kuusi vuotta. Katsoimme Lassen kanssa yhdessä valokuvia. Muistelimme niitä näitä menneistä. Tyttäremme Heli ja Katri tulivat surullisina kotiin. Kysyimme hätäisenä: -Mitä on tapahtunut? He sanoivat: -Annika on kuollut. Tytöt itkivät hirveästi ja Lassekin nieli kyyneleitä. Olin niin shokissa etten voinut sanoa mitään. Katri vain sepitti: -Se vain hyppäsi. Heli jatkoi: -Mä olin siin sen vieres.. Heli änkytti jotain. Lasse sanoi: -Haluan nähdä Annikan. Minä vastasin: -Niin minäkin. Olimme kuolleen tyttäremme vieressä. Itkimme. Silitin Annikan päätä. Helikin silittä siskoaan ja Katri painoi kätensä minun olkapäätä vasten. Olimme surullisia. Tyttäremme oli kuollut, eikä enää palaisi.. Tässä oli Annikan kuolema. Kokoan lisää elämästäni pian. Kiittäen Paula.
Lepää rauhassa Annika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti